*

EeroVainio

Kuntauudistuksen härkintää, myös vasta-alkajille

-      Kunnallispoliitikon, kuntatyöntekijän ja kunta-ja aluejohtamisen opiskelijan näkökulma

Eilen tuotiin julkisuuteen esitys Suomen kuntakentän uudistamiseksi. Kokoomuslainen kuntaministeri Henna Virkkunen sai harteilleen hallitusohjelmaan kesällä 2011 linjatun kuntauudistuksen vetämisen.  Kuntauudistusta on valmisteltu Valtiovarainministeriössä varsin salamyhkäisesti virkamiestyönä, ja nyt esityksen tultua julki tuntuu siltä kuin osa poliitikoista yli puoluerajojen olisi enemmän tai vähemmän tippunut penkiltä. Keskustan puoluejohto pitää kuntauudistusta lapsenmurhaan verrattavana rikoksena, Kiviniemen ja Pekkarisen kansalaisia pelottelevat lausunnot ovat liki irvokkaita. Asiallinen keskustelu kuntauudistuksen syistä ja seurauksista hukkuu peruspalveluiden puolesta pelkäävien paikallispolitiikkojen hallitusta vastustaviin sotahuutoihin ja facebookissa milloin mihinkin.  Vastustavatko paikallispoliitikot kuntaliitoksia, koska pelkäävät menettävänsä asemansa uusissa suurkunnissa vai onko kyse vilpittömästä lähipalveluiden menetyksen pelosta?

Monille kuntalaisille, ja rohkenen väittää, kunnallispoliitikoillekin, kuntauudistus on melkoisen vaikea aihe keskustella analyyttisellä tasolla.  Intohimoja on sitäkin enemmän. Alla muutama pointti myös kunnallispolitiikan vasta-alkajille, toivon mukaan  kansantajuisella kielellä.

Kuntien nykytilanne teoriassa

Suomessa on rapiat 330 kuntaa, joiden asukasmäärien keskiluku on noin 6000 asukasta. Kunnat keräävät verot, ja vastaavat sosiaali-, terveys-, koulutus- ja teknisistä palveluista kuten kaavoituksesta, teiden rakentamisesta ja aurauksesta alueellaan.  Hieman yksinkertaistaen Suomessa kunnat hoitavat kaiken muun paitsi lainsäädännön, puolustuksen ja poliisipalvelut. Kuntalaisilla on itsemääräämisoikeus alueensa palveluiden järjestämisestä, lakien rajoissa toki. Kunnassa päätösvaltaa käyttävät vaaleilla demokraattisesti valitut valtuutetut.

Kuntien nykytilanne käytännössä; voimattomuutta kuntayhtymjen edessä, osaoptimoivaa kaavoitusta, maahanmuuton ja työttömyyden kasautumista ja huoltosuhteen heikkenemistä

- Kuntayhtymä vie rahasi eivätkä edes kuntasi kyläpäälliköt voi sille mitään, saati sinä

Enemmistö Suomen kunnista ei kuitenkaan tuota pääosaa palveluistaan itse, vaan kuntien yhdessä omistamissa kuntayhtymissä. Toisen asteen koulutus, ammattikorkeakoulutus ja sairaanhoito on ”ulkoistettu” kuntayhtymiin, jotka lähettävät käytännössä haluamansa suuruisen laskun kunnille.  Alle 20 000 asukaan kunnissa tilanne on usein se, että kunta vastaa käytännössä enää kolmasosasta palveluntuotannosta, lähinnä perusopetuksesta, kaavoituksesta ja yleisten alueiden kunnossapidosta.  Kuntayhtymien hallituksia johtavat omistajakuntien nimeämät poliitikot, joiden tehtävä olisi hoitaa omistajaohjausta, eli ajaa omistajakunnan asiaa kuntayhtymässä. Kuntayhtymän hallinnossa saattaa kuitenkin olla poliitikkoja yli kymmenestä kunnasta,  ja nämä hoitavat tuota tehtävää ehkä neljän muun luottamustehtävän ohella vailla kunnollista yhteydenpitoa emäkuntaan.  Hallitukset vaikuttavat valitettavan usein nukkehallituksilta, usein tahtomattaan.  Kuntayhtymät ovat demokraattisen päätöksenteon ja ammattimaisen omistajaohjauksen ulottumissa, liki kuin valtioina valtioissa, tai paremminkin niiden yllä.

Kasvavien kaupunkiseutujen osa-optimoivan kaavoituksen tuhoisat seuraukset

Kasvava keskuskunta, esimerkiksi Lahti, yrittää pienentää tonttikokojaan, jotta joukkoliikenne voitaisi saada joskus toimivaksi ja verovaroin kustannettavien  tonttien vesiliittymien ja teiden rakentaminen edullisemmaksi. Naapurikunnat vastaavat kestävän kehityksen tavoitteeseen tarjoamalla huomattavasti suurempia omakotitontteja sinne tänne sijoiteltuina.

Kaavoituksen osa-optimointi ja seudullisen yhdyskuntasuunnittelun eli asumisen, liikenteen ja palveluiden suunnittelun puute on johtanut ja johtaa siihen, että keskuskaupunkeihin muuttavat kehyskuntien työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat, sekä maahanmuuttajat, kun taas kehyskuntiin muuttavat hyvätuloiset lapsiperheet, jotka yleensä kuitenkin käyvät töissä keskuskaupungissa (esim. Turku-Raisio, Helsinki-Vantaa-Kauniainen, Lahti-Hollola).  

Ongelmallista sosiaalitukijärjestelmän varassa elävien keskittyminen keskuskaupunkeihin on siksi, että me maksamme verot sinne missä asumme , emme sinne missä käymme töissä.  Kasvukeskukset saavat mamut, opiskelijat ja työttömät elätettäväkseen, kun naapurikunnat käärivät hyvätuloiset järviensä rannoille. (Vrt. Jyväskylä-Laukaa).  Kaavoituksen osa-optimoinnin  seurauksia ovat hallitsemattomat kasvuluvut pääkaupunkiseudun pendelöintikunnissa (Mäntsälän kanaloita muistuttavat päiväkodit), asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen (tämä on kuntien omaa syytä yhtälailla), väestörakenteen epäharmonia keskuskaupunkien ja ympäristökuntien välillä. Ilmastonmuutoksen torjumista tai saavutettavien palveluiden järjestämistä kasvavien kaupunkiseutujen osaoptimointi ei myöskään tue mitenkään.

Tarve uudistuksille on ilmeinen. Kasvavilla kaupunkiseuduilla kuntaliitokset olisivat parasta niin kansanvallan, ilmastonmuutoksen, hyvien palveluiden kuin yhteisvastuun kannalta. Mutta miksi kuntaliitoksia sitten vastustetaan…

Jättikunta vie lähipalvelut!

Päijät-Hämeen kokoinen kunta ei itsessään tarkoita mitään muuta kuin parempaa kaavoitusta, monipulisempia palveluita kuntalaisille, palvelutuotannon palauttamista osaksi kansanvaltaa eli kuntayhtymien kurinpalautusta ja tasaisempaa taloudellista taakanjakoa. Päijät-Hämeen kokoinen kunta ei kuntalaisen arkea hetkauttaisi, mutta tekisi alueen kehittämisen nykyistä riitelyä ja nurkkakuntaisuutta paljon helpommaksi ja järkevämmäksi. Hollolan omat virkamiehet olivat ihan itse lakkauttamassa ainutta lukiotaan viime vuonna, tuskin uuden kunnan päättäjät sen villimpiä olisivat. Harvoin tarvittavat palvelut olisivat harvemmassa kuin nykyään, mutta jos sillä säästetään satoja tuhansia euroja, niin haittaakse? Poliitikot ne lähipalvelut vie, ei hallintorakenne. Kunnantalot viedään, ei muuta.

Miksi kuntaliitokset ovat Keskustalle erityisen kipeä paikka?

Vuonna 2005 Keskustapuolueella oli yksinkertainen enemmistö 155:ssä kunnassa. Siis tilanne, jossa kepu voi tehdä yksin mitä huvittaa. Kepun yksinvalta lienee ainakin lukumääräisesti pienentynyt, onhan kuntien lukumäärä laskenyt vuodesta 2005 noin sadalla kunnalla.  Keskusta oli ajamassa edellisessä porvarihallituksessa Paras-hanketta, jolla luotiin tolkuton määrä erilaisia kuntayhtymiä ja hallintohimmeleitä, joiden selvittelyssä hallintoihminenkin eksyy. Nyt kepun johto vastustaa kuntaliitoksia yli kaiken. Epädemokraattiset järjestelyt näyttävät kelpaavan kunhan oma valta säilyy(?). Keskustan kenttä tuntuu nyt käyvän järkevämpää keskustelua kuin Kiviniemi. Hegemonian menetyksen pelkoa podetaan toki muidenkin puolueiden kuin Keskustan dominoimissa kunnissa, mutta pikkukuntien kuningaspuolueelle kuntaliitokset ovat erityisen kinkkinen asia.

Miksi moni kunnallispoliitikko vastustaa liitoksia?

Moni kuntapoliitikko näkee kuntaliitoksen uhkana omalle asemalleen. Kasvukeskusten ympäryskunnissa isännät eivät ehkä enää pystyisi kunnanisinä kaavoittamaan omia peltojaan ja keräämään maan ansiotonta arvonnousua miten huvittaa. Haittaakse?  Toki on sitten asiaperusteitakin.

Miten demokratian käy?

Suomen kunnilla on yksi maailman vahvimpia ja laajimpia iitsemääräämisoikeuksia, mutta paikallispoliitikkomme ovat todella heikkoja. Moni on uupunut saamatta oikeastaan mitään aikaan. Nykyjärjestelmä vaan on sellainen, että virkamiehillä on valta, ja poliitikoilla näennäisvalta ja titteli. Kuntauudistuksen myötä valtuutettujen määrä vähenisi, mutta demokratia lisääntyisi huomattavasti kun palveluntuotanto palaisi kuntayhtymistä kansanvallan piiriin.

Mikä julkitulleessa kuntarakenneselvityksessä on huonointa?

Se on tehty salaillen, ja se väistämättä ärsyttää meitä maakuntien kukkopoikia, kanaemoja ja saunaseurain mestareita. Virkkusen vetämä prosessi ei ole sitä edistynyttä tasoa, millä Suomessa asioita kuuluisi viedä eteenpäin. Itse selvitys on kuitenkin perusteellinen, ja keskustelun avauksina toimivat kuntakartat melko järkeviä. Keskuksista kaukana olevat kunnat jättäisin tosin itse rauhaan. Pudasjärveläisten elämä ei parane Ouluun yhdistämällä.

Mitä minä tekisin?

Yhdistäisin kasvukeskusten kunnat eli aivan ensiksi Turun, Jyväskylän ja Lahden seudun lähikunnat. Lahden seudulla voisi vallan hyvin yhdistää Hämeenkosken, Hollolan, Kärkölän, Lahden, Orimattilan, ja Nastolan. Padasjoki ja Asikkala voisivat liittyä mukaan jos haluaisivat.  Päijät-Hämeessä Heinolan ympärille olisi hyvä luoda toinen ”suurkunta”. Samalla kuntayhtymät tulisi liittää osaksi uuden suurkunnan omaa toimintaa. Asikkala ja Padasjoki voisivat sitten ostaa tältä uudelta kunnalta haluamansa palvelut, itse ne kun eivät pysty juuri mitään terveyspalveluja tuottamaan.  Mutta demokratiassa kun elämme, niin oma näkemykseni ei yksin riitä.
 

Kuntaliitos vielä lopuksi pähkinänkuoressa

Kuntaliitos on järkevää toteuttaa, kun kuntayhtymät saadaan sulautettua uuden kunnan sisään, kunnan alue muodostuu selkeiden kulkuväylien ja mieluiten yhden selkeän keskuksen ympärille, ja kuntaan ei ainakaan vasten tahtoa liitetä kuntia joista ei juuri kuljeta uudessa kunnassa töissä. (esim. Turku-Marttila, Lahti-Padasjoki). Ensisijaisesti kuntauudistuksessa ei ole kyse säästöistä, vaan demokraattisen ohjauskyvyn lisäämisestä, vähemmän osa-optimoivien organisaatioiden luomisesta, kestävän kehityksen mukaisen kaavoituksen mahdollistamisesta, hallintohimmeleiden karsinnasta ja tasaisemmasta vastuunjaosta.

Jos mitään ei tehdä, niin...

Ilman uudistuksia kunnallisen demokratian tila pysyy entisellään. Valtaa ei ole kellään, meitä tärkeitä pikkupoliitikkoja on miljoona, hallinto laajenee entisestään ja minun on helpompi päästä kunnanjohtajaksi. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Henri Mommo

Erinomainen teksti! Aiheesta tarvitaan kunnollisia analyysejä, ei vauhkoamista.

Käyttäjän EeroVainio kuva
Eero Vainio

Tänks! Hyvä lakialoite oli sullakin!

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Toivoisin tähän jonkun kuntaliitoksen vastustajan tiukkaa analyyttistä kommenttia. Iso peukalo tuosta "teoriassa / käytännössä" kappaleparista.

Vastaavilla argumenteilla voisi myös kysyä, miksi kunnat pitää yhdistää?

Tai siis tarkemmin: Miksi terveydenhuollon tai koulutuksen pitäisi olla organisoitu yksikköön nimeltä kunta? Nämä kuntayhtymät ja muut suhmuroinnit eivät sillä häviä, että kunnan koko kasvaa. Kohta olemme tilanteessa jossa meillä on 70 ja risat suurkuntia ja vastaava määrä palveluja tarjoavia "tehoyksiköitä", joiden maantieteelliset rajat eivät noudata kuntarajoja - sama meno jatkuu.

Käyttäjän aleksieskelinen kuva
Aleksi Eskelinen

Kunta- ja aluejohtamisen opiskelija on lienee opintojensa mukana tutustunut myös muihinkin maihin kuin Suomeen ja vaihtoehtoisiin paikallishallinnon järjestämistapoihin? Silloin varmaan osaat ajatella laajemmin ja kyseenalaistaa käsitykseen siitä mitä kunta on ja mitä tehtäviä sille kuluu. Jos et ole, niin aloita vaikka tuosta Jouni Suonsivun linkittämästä prof. Aimo Ryynäsen haastattelusta ja jatka opettajiesi haastattelemisella.

Ihmettelen miksi sinänsä ansiokkaassa kirjoituksessasi et tuonnut esiin vaihtoehtoja nykyiselle kuntauudistukselle. Sillä kaikki esiin nostamasi ongelmat, joista suurin osa oli totuuden mukaisia, on järkevämmin ratkaistavissa kaksiportaisella paikallishallinnolla, tuomalla siis suoraan vaaleilla valittu seutukunta-/aluekunta-/maakuntahallinto Suomeen (miksi ikinä sitä haluatkin kutsua).

Se poistaa kuntayhtymät ja niiden tuomat demokratiaongelmat, toisin kuin kuntauudistus ei täysin tee. 66-70 kunnan Suomessa täytyisi perustaa monta kuntayhtymää sote-palveluiden järjestämiseen. Nythän on monelta taholta tuotu esiin, ettei suurin osa uusista kunnista ole riittävän isoja sote-palvelujen tehokkaaseen järjestämiseen. Kaksiportainen malli toisaalta pelastaa monin osin lähidemokratian (parantaa nykytilannetta) minkä esitelty kuntauudistus romuttaisi.

Kysymys kuuluukin; onko tosiaan niin, että päivähoito- ja kirjastopalvelut kannattaa järjestää samassa organisaatiossa kuin erikoissairaanhoito (tai ne muut palvelut mitä mainitsit nyt olevan yleensä kuntayhtymien hoidossa)?
Eikö näiden palvelujen järkevään tuottamiseen tarvittava väestömäärä ole aika erilainen?

Eikö uudistus olisi kannattanut aloittaa siitä, että ensin määritellään mitä tehtäviä kunnilla on, mikä on kuntien ja valtion välinen työnjako ja miten sote-palveluiden järjestämisen kanssa tehdään? Nythän järjestys on melkolailla päinvastainen.

Toinen kysymys itse uudistuksen prosessista: olisiko sinun mielestä Suomen yhteiskuntaa hyvin merkittävästi määrittävä kuntauudistus (jossa on myös vaarana poliittisen vallan optimointi) tullut tehdä parlamentaarisen valmistelun kautta, kuten tähän mennessä Suomessa on aina tehty?

Sitten muutama väite, joista olen eri mieltä.

"Harvoin tarvittavat palvelut olisivat harvemmassa kuin nykyään, mutta jos sillä säästetään satoja tuhansia euroja, niin haittaakse?"
- Taidatkin tässä itse jo kumota oman väitteesi. Uudistuksella tavoitellaan Virkkusen mukaan miljardisäästöjä. Koska hallinnosta tällaista ei irtoa, huoltosuhde ei miksikään muutu eikä palvelutarpeet katoa, niin ilmiselväähän se on, että keskuksien ulkopuolisista palveluista leikataan. Ryynäsen sanoin: "Turun seudulla kuntaliitos merkitsee sitä, että Turun ei tarvitse saneerata omaa organisaatiotaan, kun se voi saneerata liitoskunnat." Eli kyllä, lähipalvelut viedään.

"Keskusta ajoi edellisessä hallituksessa Paras-hanketta, jolla luotiin tolkuton määrä erilaisia kuntayhtymiä ja hallintohimmeleitä"
- Keskusta ajoi Vanhasen I -hallituksen aikaan maakunta-kunta -mallia. Tämä ei hallitustoveri SDP:lle kelvannut. Kompromissina syntyi Paras-hankkeen nykyisin tunnettu muoto. Keskusta ei siis ajanut nykyisenlaista Paras-hanketta. Sossut pilasivat senkin uudistuksen.

"Pikkukunnissa isännät eivät ehkä enää pystyisi kunnanisinä kaavoittamaan omia peltojaan ja keräämään maan ansiotonta arvonnousua miten huvittaa."
- Kuvitteletko tosiaan, että pikkukunnissa saadaan kaavoittamalla pelloista arvokkaita? Mistähän ne rikkaat tonttien ostajat tulevat autioituviin pikkukuntiin? Tulepas alas sieltä Lahden norsunluutornista. Todelliset voitot kaavoituksella tehdään pääasiassa kakojen ja sossujen hallitsemissa kunnissa. Siellä sitä korruptiota vasta kuvittelisi olevan missä isot rahat liikkuvat.

"Suomen kunnilla on yksi maailman vahvimpia ja laajimpia iitsemääräämisoikeuksia, mutta paikallispoliitikkomme ovat todella heikkoja."
- Tarkoittanet lumeitsemääräämisoikeutta. Valtio on toimellaan vienyt kaiken liikkumavaran kunnista. Demokratiata olisi luoda aluehallinto, jonne tulee lakien säätelemät tärkeät palvelut. Pienten kuntien tai kunnanosien kontolle ei tarvitsisi tulla yhtään lakisääteistä tehtävää. Niillä olisi täysi itsemääräämisoikeus päättää mitä rahoillansa tekevät.

"Itse selvitys on perusteellinen"
- = perustuu lähinnä pelkästään tilastoille.

Mistähän muuten johtuu, että ihmiset ostavat mieluummin sen kehyskunnan isomman tontin kuin sen keskuskunnan broileritontin? Menisikö tämäkin kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti? Olisiko keskuskunnilla asiassa peiliin katsomisen paikka? Tekstistäsi päätellen tällainen ihmisten toiveiden mukainen tonttitarjonta on tarkoitus pakottaa loppumaan kuntauudistuksella.

Käyttäjän EeroVainio kuva
Eero Vainio

Kiitos ensinnäkin kommenteista!

Aimo Ryynäsestä ja opettajistani yliopistossa

Aimo Ryynänen on viisas mies, mutta eräistä asioista hän vetää eri johtopäätökset kuin minä että moni Tampereen yliopiston kunta- ja aluejohtamisen tutkija jne. Minä kyllä opiskelen jatkossakin ahkerasti ja kuuntelen niin montaa viisasta kuin mahdollista, mutta ihan itse teen johtopäätökseni.

Maakuntahallinnosta

Itse en ymmärrä keskustan hellimää ajatusta maakuntahallinnon lisäämisestä vielä nykyistenkin himmeleiden päälle. Maakuntavaltuustoajatus voisi ehkä toimia Lapissa ja metropolialueella, mutta en sitä niihinkään ensimmäiseksi soveltaisi. Ei me tähän maahan tarvita enää enempää niitä lumevaltaa käyttäviä poliitikkoja, joita yhteistoimintaelimien ikeen alla elävissä kunnissa on jo nyt yllinkyllin. Oma näkemykseni on myös se, ettei kuntia tarvita pelkkien valtuustopaikkojen ja itsenäisyysilluusion ylläpitoon; näin kävisi jos kuntien kaikki raskaat tehtävät vietäisi uudelle hallintotasolle, maakuntiin.

Pikkukuntien isännistä ja maan arvonnoususta

Lapsus kävi, korjaan-> Kasvukeskusten ympäristökuntien isännät ovat ne jotka suhmuroivat.

Käyttäjän aleksieskelinen kuva
Aleksi Eskelinen

Kiitos vastauksesta.

Maakunta-/seutukunta-/aluekuntahallinto nimenomaan poistaa kritiikkiä saaneet "himmelit" (jotka joskus saattavat jopa toimia ihan hyvin, joten lähtökohtaisesti mitään ei kannattaisi tuomita).
Näillä uusilla vahvoilla peruskunnilla ei himmeleitä poisteta. Sairaanhoitopiirit, koulutuskuntayhtymät, yms. vastaavat jäävät elämään monin paikoin. Kuten kuntauudistuksen fanaattisten kannattajien ihannoima OECD totesi: sote-palvelujen fiksuun tuottamiseen tarvitaan 200 000 ihmisen väestöpohja. Sitä ei saavuteta kuin suurimpien maakuntakeskusten ympärille.

Lisäksi peruskunta-uudistukseen sisältyy kunnanosahallinnon suunnittelu. Siis lisää himmeleitä! Himmeleitä, himmeleitä, himmeleitä! Himmeleitä tulee peruskunnan päälle ja alle.

Maakuntahallinto antaa selkeät rajat kunkin tason tehtäville. Molemmille tasoille valitaan kansanvaltaisesti valtuusto ja muut demokraattiset toimielimet. Maakuntahallinto ei tule nykyisten himmeleiden päälle, vaan se tuhoaa ja korvaa ne. Toisin kuin vahvat peruskunnat. Lumevaltaa poistuu varsinkin lähitasolta merkittävästi, jos se on mahdollisimman vähän lakisääteisesti säädeltyä = siis vapaat kädet lähidemokratialle.

Käyttäjän aleksieskelinen kuva
Aleksi Eskelinen

Vielä yksi:
"Nyt kepu vastustaa kuntaliitoksia yli kaiken. Epädemokraattiset järjestelyt näyttävät kelpaavat kunhan oma valta säilyy."

Tämän uutisen perusteella tuolta väitteeltä puuttuu pohja: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/tutkija_kunt...

Käyttäjän alttisalomaki kuva
Altti Salomäki

Tuolta vähän taustaa nykytilalle. Kepu on suhmuroinut kuntatalouden tasausmallilla aivan liian kauan.

http://alttisalomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9123...

Petri Cederlöf

Olen Eero Vainion tekstin kanssa samaa mieltä sen lähes joka kohdassa - usean viime vuoden aikana nykyisistä kunnista lähes joka toisessa kunnassa vierailleena ja monia kuntaliitos- ja palvelurakennemuutostapauksia seuranneena (monet sellaisia ettei niitä todeksi uskoisi ja syyt ovat kunnissa ja niiden päättäjissä, eivät yleensä niinkään säädöksissä ja valtakunnallisissa uudistuslinjoissa. Itse en tosin usko siihen, että kuntayhtymän vallan palauttaminen pienten kuntien politiikolle olisi muuta kuin ojasta allikkoon - mutta suuremiissa kunnissa ja valtuustoissa myös politiikan asiantuntemus tulee intressiryhminen kriittisellä massaalla demokrattisemmaksi. Lisäsisin aihekokonaisuuden jatkoksi sen, että myös maakunnan liittojen alue-, tehtävä- ja valtarakenne tulisi uudistaa (osin vastaavista syistä), ja kooomisesta avi-ely-himmelihelvetistä puhtaammille vesille olisi soudettava jo pian jatkamalla aluehallinnon puolinaiseksi kompromissiksi jäänyttä uudistusta.

Michael Perukangas

Hallitus on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.

Katainen on rohkea mies lausuessaan tavoitteensa ääneen. Voin kuvitella Keskustapuolueen yrittävän jälleen kerran imperiumin vastaiskua syksyn kunnallisvaaleissa. Katainen nimittäin tulee ojentaneeksi Keskustalle vaaliaseen kultatarjottimella. Tosin taitaa Keskustan maanvyörymävoitto jäädä tussuksi, paitsi ehkä Keminmaalla ja muutamalla joka tapauksessa kurjistuvalla liitosalueella.

Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.

Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.

Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.

Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.

http://perukangas.blogspot.com/2012/02/katainen-va...

Heikki Karhu

Kirjoitushan oli analyyttinen jo monien tosiasioiden kohdalla oikeakin. Rohkenen kuitenkin olla erimieltä monestakin asiasta.

Ns kehyskuntiin muuttavat ihmiset monista syistä, yksi on tonttimaan edullisuus, toinen tietysti muutoinkin väljempi elinympäristö. Tietysti se tarkoittaa myös sitä, että sinne muttaa myös hyvätuloisia, mutta monasti myös sellaisia, joilla olisi varaa rakentaa kaupunkien alueille. Joillekin se merkitsee unelman toteutumista, joka muutoin jäisi täyttymättä.

Kuntayhtymät hoitavat toki monia tehtäviä. En vain ymmärrä miten ne olsivat epädemokrattisempia kuin suurkunta. Suurkunnanssa näiden instituutioiden hallintoon valittaisiin ketä tahansa, nyt alueet saavat niihin edustuksensa. Epädemokraattisia ovat vain liikelaitoksiksi ja yhtiöiksi muutetut kuntayhtymät. Nämä pitäisi muutenkin purkaa, ikävää ylipätään,että esim sosialidemokraateista löytyy paljon niitä, jotka ovgat olleet värkkäämässä kuntayhtymien sairaaloista, laboratorioista yms ensin liikelaitoksia ja sitten yhtiöitä. Siis hyväksyneet tämän epädemokratian.

Virkamiesten valta on kasvanut, vaan ei se suurkunnassa palaa takaisin politikoille itsestään, kyllä politikot voivat ottaa sen vallan takaisin niin pienessä kuin suuressakin kunnassa. Vaatii vain vähän rohkeutta asettua poikkiteloin jumalaksi itseään luulevien virkamiesten tielle. Tietysti jokainen itseään kunnioittava kuntapolitikko tietää mikä on marssijärjestys; virkamies on kansan palvelija ei toisinpäin.

On ilmiselvää, että suurkunnissa demokratia kaventuu. Selvää on, että se entisestään kaventuu juuri kaikkein heikompiosaisten osalta. Köyhät ja esim vanhukset kun eivät ole mitään netin suurkuluttajia, jotka voisivat saada äänensä sitä kautta kuuluville.Tosin ei nämä nettikeskustelut muutoinkaan tietysti mitään demokratiaa lisää vaan ovat tällaisen näennaisvaikuttamisen keino. Tulee tunne,että on saanut sanansa sanottua vaikkei sillä mitään todellista vaikutusta olekaan. Tietysti fyysiset etäisyydet keskuksiin on jo suuri este vähempiosaisten osallistumiselle. Jos aikoo olla aktiivisesti mukana pitää osallistua myös paljon sellaiseen mistä matkakorvauksia ei makseta. Eikä rahaa ylimääräiseen ole. Tiedän sen omalta kohdaltani, koska olen köyhä ja esim demarien kunnallisjärjestön sihteeri. Rahaa palaa osallistumiseen.

On tietysti selvää, että kuntapolitikot pelkäävät paikkojensa menettämistä. Aiheesta. Jos viisi kuntaa yhdistetään sekä valtuusto- että lautakuntapaikkojen määrä vähenee rajusti. Tämä tarkoittaa yhä kovempaa kilpailua näistä pakoista ja jälleen kärsijänä on se vähempiosainen, jolla ei ole rahaa satsata vaalikampanjaan. Eduskuntavaalithan ovat jo mwenneet ökyrikkaiden temmellyskentäksi. Summat mitä läpimeno vaatii ovat tähtitieteellisiä näin köyhän kannalta ajatellen. Suurkunnissa sama ilmiö tulisi kuntapolitiikkaan.

Onpitävästi todistettu, että kustanustehokkaimpia ovat 20 -40 000 asukkaan kunnat. Keskustelin ja kuuntelin tästä juuri perusteluita kunnallispolitiikan emeritusprofessori Aimo Ryynäseltä, jonak kutsuin alustamaan aiheesta Kangasalle.´Muutoinkin sen kokoinen kokonaisuus on ihmisen hallittavissa. Ja siinä on vielä mahdollisuus luoda sellaisia päättäjäverkostoja, jotka eivät ole elitistisiä.

Keskustelua on tietysti hyvä käydä analyyttisestí ja kiihkottomasti. Rajut kommentit tulevat siitä, että taustalla häilyy pakon varjo. Kakkien organisatooristen ja tietysti ylipäätään kaikkien uudistusten tulee lähteä ihmisen ja sen pienimmän ja kaikkein heikoimman ihmisen tarpeesta. Siismeidän sososialidemokraattien ja vasemmistolaisten mielestä. Porvareiden näkökulma on tietysti toinen, mahdollisimman pienet verot mahdollisimman suurista tuloista, mahdollisimman vähällä työllä ja mahdollisimman pienillä tulonsiirroilla köyhille.

Meidän sosialidemokraattien tehtävä on puolustaa ja parantaa Suomen yli miljoonan köyhän asemaa. Estää köyhyyden jatkuva laajentuminen ja huolehtia siitä että jo olemassa olevaa varallisuutta tasataan ja uuden talouskasvun hedelmillä kavennetaan tuloeroja. Kuntauudistus on yksi niitä asioista, joiden seurauksilla on väistämättä vaikutusta köyhien asemaan. Tämän vuoksi demarien on puolustettava sellaisia rakenteita, jolla pienelläkin ihmisellä on valtaa eikä se ole vain eliitin hallussa ja jossa esim sosiaalityöntekijällä on edes jonkinalaiset edellytykset tuntea alueensa ja asiaakkaansa.

Jaakko Anttila

Suomi on yhtä Pohjan prikaatia, sanoi Matti Vuori.

Päivystävä demari on kerännyt aloitukseensa kaikki sosiaalifasistien (SKP:n demareista vuodesta 1929 vuoteen 1939 käyttämämä nimitys) ennakkoluulot, primitiiviset väitteet ja primitiivisen maaseutuvihan tunnusmerkit.

Tanskalla, Norjalla ja Islannilla on yhteinen hallintohistoria.

Tanskassa, jonka pinta-ala on vain 43 000 km2 (Suomi 337 000 km2), on 100 kuntaa, 2100 seurakuntaa, 4 aluetta ja Region-väliportaanhallinto.
Tanskan pääsaarilla (Själlanti ja Fyn) uusi kuntakeskus on enintään 12 km etäisyydellä vuonna 2006 lakkautettujen kuntien keskuksista. Se niistä Suomen demareiden mainostamista "Tanskan suurkunnista".

Norjassa on 430 kuntaa ja 430 seurakuntaa, 19 lääniä ja Fylkestinget-väliportaanhallinto.

300 000 asukkaan Islannissa on 67 kuntaa, 300 seurakuntaa, 8 lääniä ja 26 kihlakuntaa.

Ruotsilla ja Suomella on yhteinen hallintohistoria. Sillä erotuksella, että Ruotsissa on 290 kuntaa, 2512 seurakuntaa, 20 lääniä ja Landstinget-väliportaanhallinto.

Läänejä ei ole lakkautettu muissa pohjoismaissa. Vain Tanskassa läänien nimitys muutettiin alueeksi (Region). Kun läänit lakkautettiin Suomessa (mitä Kaarina Suonio, SDP, nimitti aivottomaksi hankkeeksi), Yleisradion päivystävä demari hehkutti YLEn ajankohtaislähetyksessä, että "läänejä lakkautetaan myös Ruotsissa".

Ei ole lakkautettu. Ruotsin 20 lääninhallitusta valvovat edelleen kuntaviranomaisten toimintaa samoin kuin lääninhallitukset Suomessa ennen läänien lakkauttamista.

Pekka Taipale

Jaa että Päijät-Hämeen kuntaliitos Lahden ympärille olisi hieno juttu? Ihan varmasti?

Menkääpä kysymään Kanta-Hämeen *toteutuneen* kuntaliitoksen osallisilta, miten homma on toiminut hauholaisten, lammilaisten jne. mielestä.

Ja miettikää, että jos lisätään organisaatiotasoja, ja annetaan virkamiehille viiden vuoden irtisanomissuoja, niin paljonko oikeasti saadaan säästöjä.

Vähän pidemmällä aikavälillä toki voidaan sitten ajaa niitä lähipalveluja alas, koska sitähän tässä tosiasiallisesti pitäisi tehdä. Sitä ei vain uskalleta sanoa.

Toimituksen poiminnat